Saksalaisten huoltotie

Suomi teki erillisrauhan Neuvostoliiton kanssa syksyllä 1944 ja rauhansopimus edellytti maassa olleiden saksalaisjoukkojen evakuoimista  tai ajamista pois maasta. Syntyi ns. Lapin sota.

Saksalaisjoukot perääntyivät Itä-Lapista venäläisten ja suomalaisten takaa-ajamina kohti Pohjois-Norjaa. Norja kokonaisuudessaan oli saksalaisten valloittama.

Tanhuan kylässä on vielä nähtävissä saksalaisten joukkojen rakentama huolto- ja perääntymistie Värriöltä Tanhuaan Luirojoen rantaan Koskenniska nimisen tilan kohdalla.

Alkujaan tätä perääntymistietä Savukosken erämaiden kautta piti marssittaa vain yksi sivustan suojausrykmentti. Neuvostoasevoimien koukkaus Korjan tielle opetti kuitenkin varovaiseksi. Siksi tälle pohjoisimmalle uralle määrättiin saksalaisdivisioonan jalkaisin liikkuneet osastot.

Suomalainen kaukopartio ilmoitti vielä 17. lokakuuta, että keskeytymätön saksalainen marssiosasto eteni Värriöjärveltä Koskenniskan kautta Tanhualle johtavaa kapulapolkua pitkin.

Vankileiri

Pohjois-Suomessa oli sodan aikana kaksi keskusvankileiriä, nro 8 sijaitsi Ivalossa ja nro 9 Kemissä. Kemin leirin alaleirejä oli Rovaniemellä, Kemijärvellä ja Sodankylässä. Näistä paikoista saattoivat puutavarayhtiöt, teollisuus tai jopa yksityisetkisn henkilöt tilata työvoimaa tarpeisiinsa. Kesällä 1943 taksa oli 50 mk päivältä.

Vankien kohtelu oli usein epäinhimillistä, varsinkin saksalaisten leirillä. Suomikaan ei voi ylpeillä järjestelyillään varsinkaan pahana nälkätalvena 1941-1942.

Joitakin positiivisiakin esimerkkejä löytyi, yksi näistä oli Savukosken Tanhuan kylän Hietavaaran sotavankityömaa. Se oli mallikelpoinen esimerkki työmaan johdon ja sotavankien yhteistyöstä.

Metsähallitus oli jo ennen sotia valmistellut savotan avaamista Tanhuan kylän ja Sodankylän väliselle erämaa-alueelle. Kun puutavarasta oli huutava pula, Kemi Oy osti kolme suurta leimikkoa yhtiölle ja savotta avattiin heinäkuussa 1943. Työvoimaksi saatiin 200 venäläistä sotavankia.

Savotan työnjohto jakoi palstat ja määritteli päivähakkuutavoitteet. Sen sijaan että tavoitteeseen olisi pakotettu piiskalla, käytettiin porkkanaa. Kun ylitti päivätavoitteensa pääsi lisämuonalle. Muonaa leiri sai mm. Saarivaaran poroerotuksesta.

Sotavangit tekivät pöllejä, ajomiehiksi palkattiin työvelvollisia tai vanhempia miehiä. Talvisaikaan savotan henkilömäärä nousi 450 ja 170 hevoseen. Savotta jatkui syyskuuhun 1944 saakka. Aselevon solmimisen jälkeen vangit koottiin yhteen ja marssitettiin Kelujärvelle, mistä matka jatkui autokuljetuksena luovutuspaikkaan jossa tapahtui palautus  Neuvostoliittoon.

Vielä nytkin voi maastosrt löytää vankien tekemiä pöllipinoja. Myös vankiparakin perustukset ovat vielä nähtävissä.

 Saksalaisten huoltotien jäänteet ovat myös yksi osa Hietavaaran retkeilyreittiä Tanhuassa.